Urpo Lehtimäki Naantali

Armeija tapetilla

  • Armeija tapetilla

Armeija-asiaa

Viime päivinä puolustusvoimien asiat ovat olleet monin eri tavoin tiedotusvälineissä. On julkaistu tutkimustuloksia, vähennetty väkeä ja harkittu ilmavalvontaa Islannissa.

Sukupuolten tasa-arvo puolustusvoimissa - Kehittämistarpeiden näkökulma asepalvelusta suorittavien ja henkilöstön kokemuksiin on Työelämän tutkimuskeskuksen ja Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön tutkimus, josta on julkaistu 200-sivuinen raportti. Tästä raportista STT julkaisi 31.10.2012 seuraavan uutisen:

”Joka kolmas varusmies kokee kiusaamista vertaisten joukossa. Naisista joka toinen kertoo kokevansa kiusaamista, ilmenee Työelämän tutkimuskeskuksen selvityksestä. Naiset kuitenkin viihtyvät armeijassa miehiä paremmin. Miehistä alle puolet kokee palveluksen positiiviseksi. Selvityksen teetti Puolustusvoimat.”

On tietenkin vaikeata sanoa, onko armeijan tilanne nyt hyvä vaiko vain siedettävä, mutta lyhyt gallup-kysely ikätovereissani, jotka kävimme armeijaa 70-luvun lopulla tai 80-luvun alussa osoittaa, että muistikuvamme armeijasta ovat melko yhteneväiset. Koko lailla 100 % varusmiehistä koki armeija-ajan yksilöön kohdistuvana kiusaamisena ja armeija-ajan kohokohdaksi ei muodostunut valatilaisuus vaan Ohi on –päivä.

Itse palvelin Turun IT-patteristossa ja esim RAUK:n aikana kouluttajamme keksivät meille kaikkina arki-iltoina siivouspalvelua niin, että meillä ei ollut moneen viikkoon yhtään ainoaa iltalomaa.

No, kun edellä mainitun kaltaisesti käyttäytyneet kouluttajat etenevät alan käytännön mukaisesi ylempiiin esimiestehtäviin, voi vain kuvitella, miten kauan epäpätevyyden ja väärin ymmärretyn johtajuuden kuplan kestää poistua armeijasta.

Samaisessa tutkimuksessa on kyselty myös kantahenkilökunnan ja siviilien työhyvinvoinnista vastausprosentin ollessa 54.

Uramahdollisuuksien puuttuminen oli tyypillinen kritiikin kohde asiantuntijanaisten vastauksissa,
koska merkittävien virkojen nähtiin olevan miesten, joko sotilaiden tai siviilien, hallussa.
Organisaation epäviralliset verkostot ja toimintatavat nähtiin yhdeksi uraesteeksi.

Puolustusvoimat ilmoitti lokakuun alussa, että irtisanomisuhan alla organisaatiouudistusten ja lakkautettavien joukko-osastojen takia tulee olemaan n. 900 henkilöä, joista suurin osa on siviilejä. Säästöjä siis tarvitaan. Paitsi tietenkin silloin, kun tarvitaan uutta ohjuskalustoa tai halutaan osallistua Pohjois-Atlantin liiton organisoimaan lentoharjoitukseen Islannin ilmatilassa.

Puolustusvoimien komentaja kenraali Ari Puheloinen ehdotti, että varusmiespalveluksen suorittajille räätälöitäisiin jollain aikavälillä kannustava verovähennys palkkaveroon. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa Puheloisen ajatusmalli on lähtökohtaisesti väärä. Kannatettavampaa olisi paketoida veronkorotus niille, jotka koettavat keplotellen välttyä yleiseltä asevelvollisuudelta.

Kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Tapio Neva

Kokemuksia on monenlaisia. Itseä ei harmittanut loppuaikoina muu kuin oma ja porukan osaaminen. Kun oli ollut koko ajan omalla ikäryhmällä, parin viikon harjoituksiin meni kaveri, joka oli ollut alokkailla. Viimeinen kuukausi oli jonkinlainen yllättävä elämys, kun tavallaan tekniikan puolelta, substanssisotimisesta pääsi alokkaille ihmissuhderulianssiin.

Oli niin kiire siksi, että 2/3 alikersanteista, kersantti ja 3/4 upseerikokelaista oli "siellä jossain". Paikalla oli yksi korrekti toimiupseeriyliluutnantti ja haasteellinen ylivääpeli, varastosta, jota ei olisi voinut epäaselajillisen taustansa vuoksi laittaa mihinkään aselajin substanssitehtäviin. Hänen mieliharrastuksena oli pelotella Tapio Rautavaaran laulaman laulun "...tai muuten rankaisen teitä kovemmin kuin ketään koskaan."

Suomen puolustusvoimille jäi neljä kuntoisuuslomapäivää viimeisenä kuukautena suoritetun aselajitutkinnon vuoksi. Kertausharjoituksia jne. lienee koossa "ylipalveluna" jo noin kuukausi.

Ehkä tuo nippanappailu ja "ohi on"-tunnelma on korkeimmillaan joko taistelevimmissa aselajeissa tai sitten siellä, jossa väki on puudutettu palveluksen loppuaikana viimeiset 2-3 kuukautta vanhan 330 vuorokauden järjestelmän mukaan tarpeettomuuden tunteeseen.

Suomen puolustusvoimissa ei ole yhtä hullua kuin ennen. Syväjohtamista on arvosteltu, kenraalikunnassakin. Se ei tuota varmoja sankareita, mutta se on ajattelutapana karsinut pois kaikkein epäasiallisimmat tapaukset.

Yleensä suuret teoriat eivät tuota niinkään paljoa luovuutta tai erinomaisuutta kuin karsivat kaikkein onnettomimpia suorituksia laatujärjestelmän tapaan.

Rennoimmalta näyttänyt perusyksikkö, jossa olin koskaan komennuksella tai jäsenenä oli Kotkan rannikkopatteriston esikuntapatteri Kyminlinnassa. Särmää oli ainoastaan lipunnosto aamulla - joka aamu.

"Patteri patterin eteen parijonoon järjesty!"

Siellä oli omaa varastoylivääpeliä lunkimpi sotilasmestari. Mies paikallaan paikallisissa olosuhteissa.

Puolustusvoimat on monen mahdollisuus sössiä ensimmäiset johtajuusnakkinsa. Siinä oppii empirian arvon.

T. O. N.

Käyttäjän urpo kuva
Urpo Lehtimäki

Kiitos kommentista. Pidin erityisesti ajatuksesta:

"Yleensä suuret teoriat eivät tuota niinkään paljoa luovuutta tai erinomaisuutta kuin karsivat kaikkein onnettomimpia suorituksia laatujärjestelmän tapaan."

Uskon myös, että johtamiseen ja ihmisten kohteluun on kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota.

Kritisoin kuitenkin sitä, että armeijan urakierto ja eläkejärjestelmä pakottavat sellaisiakin henkilöitä pysymään alalla ja tehtävissään, joiden kapasiteetti saattoi loppua jo RAUK:n loppusodassa. Ns vapailla markkinoillla voi vaihtaa helpommin alaa ja ympäristöä ja etsiä omaa oksaansa.